Välillä yksi on parempi kuin kaksi - kannanotto liittokokoukselle

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokouksessa ensi viikonloppuna käsitellään tärkeä aloite yhden puheenjohtajan malliin siirtymisessä. Aloite on erinomainen! Kahden puheenjohtajan malli saattaa monille meistä tuntua silti varsin tutulta ja turvalliselta

Koska itse kuulun vihreissä nuorissa enemmän henkisesti boomeriosastoon, esittelen mallin suurimmat heikkoudet Soininvaaralaisesti kirjoittamalla.

 

Vihreät arvot ja demokratia

Kahden puheenjohtajan malli on laajalti käytössä Vihreässä liikkeessä ympäri Eurooppaa ja ollut osa vihreitä perusarvoja aatteemme alkuajoista asti.

Paitsi että ei ole ollut. Vihreiden alkuperäinen ihanne oli, että meillä ei ole ollenkaan puheenjohtajaa, vaan ainoastaan “vaihtuva äänitorni”, joka julkisessa tilassa esittelee vihreiden yhdessä muodostettua kantaa. Kannanmuodostus tapahtuu loputtomalla diskuteeraamalla väentapaamisissa ja muissa kokouksissa, kuten vaihtoehtoliikkeelle sopii. Tästä syystä esim. Ruotsin vihreiden kärkihahmo on edelleen nimeltään “språkrör”, ei “ordförande”. Käytännön syistä lähes kaikissa Euroopan vihreissä puolueissa on kuitenkin siirrytty puheenjohtajavetoiseen malliin, oli määrä sitten yksi tai kaksi. Muu ei arjen politiikassa ole ollut mahdollista.

Voisiko kuitenkin kahden puheenjohtajan malli silti tuoda paremmin ilmi jäsenistömme poliittista moninaisuutta? Tämä voisi olla toimiva malli, jos molemmat puheenjohtajat valittaisiin samalla kertaa. Nyt kuitenkin puheenjohtajat valitaan vuorovuosina ja aina enemmistön päätöksellä. Käytännössä tämä mahdollistaa sen, että Vihreiden nuorten sisälle voi muodostua poliittinen oppositio, joka kattaa 45 % jäsenistöstä, mutta häviää aina kaikki äänestykset ei koskaan saa itseään edustavaa puheenjohtajaa. Käytännön tasolla tällainen on toki erittäin epätodennäköistä. Todelliset linja-erot kahden puheenjohtajan välillä kulkevat ennen kaikkea henkilöiden persoonan, eivät jäsenistön kantojen mukaisesti.

Nykymallin tavoite voi myös olla välttää politiikan henkilöitymistä ja vallan keskittymistä. Tällöin paras keino olisi kuitenkin luopua puheenjohtajasta kokonaan. Yhdistyslaki mahdollistaa täysin, että valitsemme “byrokratiapuheenjohtajan”, jonka ainoa tehtävä on olla kokousten käytännön järjestelijä ja työntekijöiden lähijohtaja. Nimenkirjoitusoikeuden voi jakaa useammalle henkilölle “kaksi yhdessä” periaatteella. Todellista valtaa käyttäisi liiton hallitus. Vaalitenteissä meitä voisi edustaa aina vaihtuva henkilö, joka lukee kannat ennalta sovitun ohjeen mukaisesti – tai vaikka kasvottomana kuten masked singerissä konsanaan.

Käytännössä voidaan keksiä monta syytä, miksei tässä ole järkeä. Eikä vähänkään pienin syy ole se, että Suomen vaalijärjestelmässä äänestetään aina myös henkilöä. Politiikassa on paljon merkitystä myös päätöksentekijän persoonalla ja elämänkokemukselle.

Entä korruptio ja vallan väärinkäytökset? Riski tähän on tietysti hyvin pieni, mutta aina olemassa. Puheenjohtajan sijaan kylläkin todennäköisempi syyllinen olisi liiton taloudesta ja jäsenrekisteristä vastaava pääsihteeri. Ja korostan, että nykyiseen tai entiseen pääsihteeriin minulla ei ole mitään epäluottamusta, kuten ei puheenjohtajiinkaan. Monissa järjestömaailman kavalluskuvioissa pääepäiltynä on kuitenkin ollut lähes aina puheenjohtajan sijaan johtava työntekijä, viimeisin tunnettu esimerkki lienee Pohjola-Nordenin pääsihteerin epäilty 200 000€ kavallus.

Välillä kuuluu sanottavan, että kaksi puheenjohtajaa edustaa vihreitä nuoria puolueessa paremmin kuin yksi. Tämä kuulostaa oudolta, kun ottaa huomioon, että puolue-elimissä aika harvoin äänestetään. Enkä minä tällaisiin vihreisiin nuoriin halua kuulua! Vihreiden keskeinen arvo on se, että päätös perustuu tutkittuun tietoon, ei lehmänkauppoihin. Toivottavasti Vihreät nuoretkaan eivät rakenna itsestään mitään itseään lobbaavaa intressiryhmää - korkeintaan meidän ainoa oikeutemme on olla elonkehän etujärjestö!

 


Järjestötoiminnan rakenteet

Poliittisen nuorisojärjestön tärkein tehtävä on tarjota nuorille oppimisen ja vaikuttamisen paikkoja. Tällöin nopeasti voisi ajatella, että kahden puheenjohtajan malli on erittäin hyvä juttu! Onhan tuplasti useammalla mahdollisuus toimia liiton puheenjohtajana.

Matematiikka osoittaa väitteen nopeasti vääräksi. Liitossa on 1 300 jäsentä. Puheenjohtajat muodostavat jäsenistöstä 0,154 %. Yhden puheenjohtajan mallissa puheenjohtaja muodostaa jäsenistöstä 0,077 %. Molemmat luvut pyöristyvät nollaan. Itse asiassa jopa alkoholittomassa oluessa on enemmän prosentteja alkoholia, kuin miten iso osa jäsenistämme pääsee toimimaan liiton puheenjohtajana! Osallistumisen isossa kuvassa merkitystä on siis sillä, miten 300 tai 500 liiton uusinta jäsentä saavat äänensä kuuluville ja mukaan toimintaan, oli puheenjohtajia sitten yksi tai kaksikymmentä.

Entä järjestömme toiminnan pysyvyys? Toiminnan jatkuvuus varmistetaan, kun kahdesta puheenjohtasta vain toinen vaihtuu vuorovuosin.

Minä ajattelen, että kyllä nuorisopolitiikassa pitää olla särmää! Jos liiton jäsenistä enemmistö haluaa muuttaa liiton kantaa rajustikin, sen pitää olla mahdollista. Eihän valittu puheenjohtaja kuitenkaan mistään ulkoavaruudesta (tai vielä pahempi: kilpailevasta puolueesta) tipahda. Siirtyminen yhden puheenjohtajan malliin tekee pj-vaalista selkeämmin linjavaalin. Kunnon vaalikilpa sekä väittely myös aina hioo kaikista osallistujista timanttia ja tuo esille meidän parhaat puolemme.

Olen seurannut lähempää ja kauempaa useamman poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajan arkea. Tehtävän ohessa voi hyvin esimerkiksi opiskella. Yhdelläkään heistä kyseessä ei ole täysipäiväinen työ. Jos Vihreiden nuorten puheenjohtajuus on sitä jopa kahdelle hengelle, niin me teemme jotakin todella väärin.

 

Yhteenveto

Vihreiden nuorten ongelmana on tällä hetkellä erityisesti seuraavaa:
- Puheenjohtaja vaihtuu koko ajan
- Puheenjohtajia ei tunneta
- Vihreiden nuorten avauksista puuttuu tulevaisuuten katsova ote, nyt lähinnä kritisoidaan muita (joskin kriitikillekin on välillä paikkansa)
- On paljon vihreitä fiilaavia nuoria, jotka eivät jostain syystä halua olla vihreitä nuoria
- Ote korkeakoulujen edarivaaleista heikkenee
- Vihreät on pudonnut ensi kertaa äänestävien (18-21 vuotiaat) keskuudessa suosituimmasta puolueesta kolmanneksi ja laskusuunta jatkuu. On peiliin katsomisen aika.

Näistä yksikään ei ratkea sillä, että liitollamme on kaksi puheenjohtajaa. Sen sijaan pelkkä nykyaikainen mediaympäristö puoltaa yhden puheenjohtajan mallia.

 

Muussa tapauksessa voisin äänestää johtajaksemme suoraan esimerkiksi koneellisen valeäänen kautta puhuvaa maskottia, vaikkapa liito-oravaa.

Julkaistu 08.11.2023, Santeri Leinonen

Vihreiden suuntaa etsimässä – osa 2: järjestöt


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen