Mitä ajatella Natosta?

NÄKÖKULMIA KESKUSTELUUN SUOMEN NATO-JÄSENYYDESTÄ

Suomessa puhutaan nyt turvallisuuspolitiikasta aktiivisemmin kuin koskaan 2000-luvulla. Natosta toivotaan analyysiä ja eri tavoitteiden vertailua. Kuitenkin julkinen keskustelu keskittyy tällä hetkellä lähinnä yksittäisiin knoppikysymyksiin, kuten ydinaseisiin, länsimaisiin arvioihin tai 5. artiklan turvatakuihin. Tämä essee tarkastelee Nato-kysymystä teoreettisemmalla tasolla turvallisuuspolitiikan osa-alueiden kautta. Mihin eri asioihin Suomen Nato-jäsenyys järjestelmätasolla vaikuttaisi ja mihin me haluamme jäsenyydellä oikeastaan saavuttaa?

Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan. Sen sijaan tavoitteena on antaa lukijalle näkökulmia, joiden pohjalta arvioida omaa Nato-kantaansa – mitä kysymyksiä meidän pitäisi ylipäätään esittää, jotta voimme etsiä vastausta Nato-päätökseen?

TL-DR eli lyhyt tiivistelmä:

  • Suomen turvallisuusympäristö on tällä hetkellä muutostilassa, ja jokin toimija tulee ennemmin tai myöhemmin ottamaan muutoksen hallintaansa.
  • Suomen päätös liittyä Natoon olisi keino hallita toimintaympäristön muutoksia, vähentää epävarmuutta sekä vahvistaa Suomen sotilaallista kykyä.
  • Päätös jäädä Naton ulkopuolelle estäisi sen, että aiheutamme itse lyhyellä aikavälillä suuria muutoksia omassa toimintaympäristössämme
  • Pitkällä aikavälillä päätös jäädä Naton ulkopuolelle antaisi ulkovalloille mahdollisuuden ottaa halutessaan aloite Suomen turvallisuusympäristön muutoksissa, mikäli Natolle ei keksitä korvaava mallia.
    • Tällaisia maita olisivat esimerkiksi Venäjä, USA tai suuret EU-maat, joilla on jokaisella omia Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttavia tavoitteita.

Turvallisuuspolitiikan osa-alueita

Turvallisuuspolitiikan keskeinen tavoite on yhteensovittaa Suomen kyvyt ja tavoitteet kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiin. Pienenä maana Suomen kyky aiheuttaa itse merkittäviä muutoksia kansainvälisessä toimintaympäristössä on rajallinen. Tarve reagoida muutoksen ja hallita sen vaikutuksia on huomattavasti suurempi. Turvallisuuspolitiikan toimenpiteillä tavoiteltava vaikutus riippuu Suomen turvallisuuspolitiikan poliittisesti määritetyistä päämääristä – nykyinen päämäärä on Suomen säilyttäminen sotien ulkopuolella.

Turvallisuuspolitiikkaa voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Perinteisesti Nato-jäsenyyttä on tarkasteltu lähinnä vain sotilaallisen pidäkkeen ja rajatusti ulkovaltojen (ennen kaikkea Venäjän) reaktioiden näkökulmasta. Nato-jäsenyydellä tai liittymättä jättämisellä Suomi voi pyrkiä vaikuttamaan mm. seuraaviin turvallisuuspolitiikkansa osa-alueisiin, joista keskeisiä esitellään tarkemmin jäljempänä:

  1. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö
  • Muutokseen reagointi
  • Muutoksen ennustaminen
  • Muutoksen hallinta
  • Muutoksen aiheuttaminen
    1. Kahdenväliset suhteet
    2. Ulkovaltojen tavoiteet
    3. Ei-valtiolliset toimijat
  1. Oma sotilaallinen suorituskyky ja maanpuolustus
    1. Iskukyky
    2. Valmius ja ennakkovaroitus
    3. Aluevalvonta, sotilaallinen taito ja teknologia
    4. Johtaminen, maanpuolustustahto
    5. Huolto, tukeutuminen, toimintakyky, varustelu
  2. Suomeen kohdistuvan voimankäytön ennaltaehkäisy
    1. Pidäke
      1. Konventionaalinen / kineettinen
      2. Psykologinen
  • Ydinasepelote
  1. Suomen säilyminen sotien ulkopuolella
  1. Itämeren alueen rauha, vakaus ja ennustettavuus
  2. Barentsin alueen pohjoinen rauha, vakaus ja ennustettavuus
  3. Oma asema osana poliittista maailmanjärjestelmä
    1. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys -> millainen toimintalogiikka?
    2. Euroopan alueellinen yhteistyö ja poliittinen rakenne
    3. Poliittinen pääoma – kuluttaa ja tuottaa
    4. Keskeisten kumppaneiden normit ja toimintakulttuurit
  4. Talous, tuotantoketjut ja hyvinvointi
  5. Hallintokyky
    1. Demokratian ja valtiojärjestyksen säilyttäminen
    2. Lainsäädännön ylläpito ja toimeenpano
    3. Viranomaisten tilannekuva
  6. Sisäpoliittiset syyt

 

  1. Toimintaympäristö

Tarkastellaan seuraavaksi Nato-jäsenyyttä edellä esitellyn toimintaympäristön osa-alueiden näkökulmasta.

Turvallisuuden keskeisin epävarmuustekijä ovat toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Valtiolla on ainakin neljä tapaa muutoksiin:

  • Muutosten ennustaminen (/arviointi)
  • Muutoksen hallinta
  • Muutoksiin reagointi
  • Muutoksen aiheuttaminen

Muutoksen ennustaminen / arviointi

Muutoksen ennustaminen tai arviointi on välttämätön osa kaikkea toimintaympäristö-analyysiä ja muodostaa pohjan muulle päätöksenteolle. Esimerkiksi tiedustelu ja viranomaiset tuottavat jatkuvasti arvioita toimintaympäristön muutoksista

 

Muutoksen hallinta

Muutoksen hallinta tarkoittaa valtioiden kykyä estää muiden valtioiden toimintaa tai ohjata muutosprosesseja haluamaansa suuntaan. Tällaisia ovat mm. megatrendien ohjaustoimet. Esimerkiksi talouspakotteissa tai poliittisessa propagandassa on usein kyse muutoksen hallinasta.

Huomionarvoista on, että vakaa ja ennustettava tilanne ei tarkoita välttämättä turvallista tilaa. Esimerkiksi kylmän sodan vastakkainasettelu Berliinissä oli pysyvä ja ennustettava, mutta sodan uhka oli jatkuvasti läsnä.

Muutoksiin reagointi

Muutoksiin reagointi tarkoittaa valtion kykyä suojata omaa toimintaansa toimintaympäristön muutoksilta. Tämä eroaa muutoksen hallinasta, sillä reagoinnin tavoitteena ei ole muuttaa trendien suuntaa: pienien maiden kyky hallita muutoksia on usein rajallinen. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää usein reagointi. Esimerkiksi Suomen reserviläisten valmiuden kohottaminen voisi olla toimintaympäristön muutokseen reagointia.

 

Muutoksen aiheuttaminen

Tulkinnasta riippuen Suomen liittyminen Naton jäseneksi voisi olla joko muutokseen reagointia (välttämätön toimi oman valmiuden kohottamiseksi), muutoksen hallintaa (vastatoimi Venäjän agression patoamiseksi) tai muutoksen aiheuttamista (muutetaan nykyistä vallitsevaa poliittista järjestelmää tavoitteena saavuttaa Suomelle suhteellista tai absoluuttista etua).

Muut valtiotoimijat osana ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä

Myös muiden valtioiden tavoitteissa tapahtuvat muutokset muuttavat Suomen turvallisuusympäristöä. Tällaisia ovat esimerkiksi Venäjän geopoliittiset tavoitteet: mikäli Venäjän tapa suhtautua Suomeen muuttuu, muuttuisi myös Suomen turvallisuuspolitiikan toimintaympäristö.

 

  1. Oma sotilaallinen suorituskyky

Yksi turvallisuuspolitiikan osa-alue on sotilaallinen voima. On ilmiselvää, että Suomen liittyminen sotilasliittoon, jonka jäsenenä on myös maailman suurin sotilasmahti USA sekä useampi ydinasevaltio, lisäisi Suomen sotilaallista voimaa. Siksi Nato-kysymystä ei tarvitse teoretisoida tästä näkökulmasta pidemmälle.

  1. Suomeen kohdistuvan voimankäytön ennaltaehkäisy

Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein tavoite on Suomen pitäminen sotilaallisten kriisien ulkopuolella. Tämä voidaan järjestelmän näkökulmasta saavuttaa useamilla eri keinoilla (eri keinoja voidaan käyttää myös yhdessä ja samanaikaisesti):

  1. Konventionaalinen pidäke = estetään omalla sotilaallisella voimalla Suomeen kohdistuva voimankäyttö.
  2. Psykologinen pidäke = vaikutetaan vastustajan tavoitteisiin ja motiiveihin eli poistetaan tai vähennetään tahtotilaa hyökätä Suomeen. Vaihtoehtoisesti vaikutetaan vastustajan mielikuviin Suomesta ja arvioihin toimintaympäristöstä.
  3. Ydinasepidäke = Naton tarjoamat ydinaseturvatakuut; hyökkäyksen estäminen ydinsodan uhan kautta.
  4. Ulkopoliittinen riippumattomuus = vähennetään Suomen sitoutumista kansainvälisiin jännittäisiin (esim. sotilasliitot). Tavoitteena on vähentää riskiä ylimääräisten konfliktien leviämisestä Suomen alueelle.
  5. Ulkopoliittinen sitoutuminen = sitoutetaan Suomi osaksi keskeisiä kansainvälisiä järjestöjä (joko alueelliset tai globaalit). Tavoitteena on edistää oman lähialueen vakautta ja yhteistyötä.
  6. Myönnytyspolitiikka = luovutaan muista omista eduista hyökkäävän tahon motiivien tyydyttämiseksi. (Edellyttäen, että hyökkäävä motiivi ei uhkaa Suomen olemassaolo; tällöin täydellinen myöntyminen on todennäköisesti mahdotonta)

Mikään teoreettinen pidäke ei ole lopullinen, sillä jos riittävä sotilaallinen kyky on olemassa, on sitä aina teoriassa mahdollista käyttää. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, että voiman käyttäminen ei edelyttä sen olevan hyödyllistä tai rationaalista.

  1. Lähialueen rauha, vakaus ja ennustettavuus

Suomen turvallisuuspolitiikalla on kaksi keskeistä aluetta: eteläinen Itämeri ja pohjoinen Barentsin alue. Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaisi molempien alueiden tilanteeseen.

Lähialueen vakaus ja ennustettavuus tarkoittavat toimintaympäristön muutoksia, joita käsiteltiin edellä. Rauha tarkoittaa käytännössä sotilaallisen voiman käyttämisen (tai jopa mahdollisuuden) puutetta.

Jokainen lukija voi itse arvioida, olisiko Suomen Nato-jäsenyydelle Itämeren ja Barentsin alueen vakautta ja rauhaa vahvistava vai heikentävä vaikutus.

  1. Oma asema osana poliittista maailmanjärjestelmä

Suomi rakentaa turvallisuuspolitiikkaansa osana poliittista maailmanjärjestelmää. Kaikki päätöksemme joko tuottavat tai kuluttavat poliittista pääomaa. Maailmanjärjestelmässä tällaisia ovat esimerkiksi maakuva ja legitimiteetti; sotilaalliset suorituskyvyt; huoltovarmuus ja talous; poliittinen valta ja asema instituutioissa.

Kansainvälinen maailmanjärjestelmä rakentuu tällä hetkellä erilaisille tasoille. Suomen kannalta keskeisiä tasoja ovat mm. pohjoismainen yhteistyö, Itämeren alueen yhteistyö, kahdenväliset suhteet muihin valtioihin, kansainväliset instituutiot ja organisaatiot (esim. YK, ETYJ, WHO) sekä eurooppalainen yhteistyö. Eurooppalainen yhteistyö on tällä hetkellä eriytynyt EU:hun ja Natoon, vaikka organisaatiot ovat osin limittäisiä.

Nato jäsenyyden kannalta olisi tärkeää pohtia seuraavia näkökulmia maailmanjärjestelmään:

  • Millaista valtaa eri maailmanjärjestelmän tasoilla käytetään? Kuka tätä valtaa käyttää?
  • Millaista vallankäyttöä Suomeen kohdistetaan eri maailmanjärjestelmän tasoilla?
  • Mitkä ovat Suomen keskeiset tavoitteet eri yhteisöissä ja miksi tavoittelemme näitä asioita?
  • Mikä on Suomen toimintaympäristö ja poliittinen asema eri maailmanjärjestelmän tasoilla? Muuttuisiko Suomen asema Nato-jäsenyyden myötä parempaan vai huonompaan suuntaan?
  • Mitä yhteistyökumppaneita Suomella on eri tasoilla? Miten Nato-jäsenyys vaikuttaa tähän?

Valtioiden lisäksi kansainvälisessä järjestelmässä toimii myös yrityksiä, organisaatiota ja muita ei-kansallisia toimijoita. Fyysisten tekijöiden, kuten talous ja sotilaallinen voima, lisäksi maailmanjärjestelmässä vaikuttavat myös arvot ja vakiintuneet toimintatavat: millaista käytöstä pidämme sosiaalisesti hyväksyttävänä? Mitä tapahtuu, kun näitä normeja rikotaan?

  1. Hallintokyky

Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyden ytimessä on kykymme jatkaa nykyistä elämäntapaa ja ylläpitää yhteiskunnan toimintaa. Suomen kokonaisturvallisuusmalli tarkoittaa, että poikkeusoloista huolimatta yhteiskunnan keskeisiä toimintoja voidaan jatkaa pääosin tai kokonaan kansallisin voimavaroin.

Yhteiskunnan kykyä hyvään hallintoon poikkeusolojen keskellä voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta:

  • Demokratian ja valtiojärjestyksen säilyttäminen

Kuinka edistämme suomalaisten keskinäistä luottamusta, luotettavien vaalien järjestämistä ja politiikan läpinäkyvyyttä? Miten Nato-jäsenyys vaikuttaisi Suomen kykyyn toteuttaa nykyisiä perustuslain ja muun lainsäädännön takaamia kansalaisoikeuksia poikkeusoloissa?

  • Lainsäädännön ylläpito ja toimeenpano

Hallinnon toiminta edellyttää sekä kykyä säätää lakeja ja asetuksia että toimeenpanna niitä. Lait ovat turhia, jos viranomaiset eivät voi panna niitä toimeen. Toisaalta tehokkaan lainsäädännön aikaansaaminen edellyttää vahvaa osaamista ja toimivia instituutiota. Miten Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Suomen päätöksentekijöiden kykyyn kirjoittaa tahdonilmauksia ja viranomaisten kykyyn toimeenpanna päätöksiä?

  • Viranomaisten tilannekuva

Kaiken toimivan päätöksenteon pohjalla on realistinen arvio lähtötilanteesta. Miten Nato-jäsenyys vaikuttaisi Suomen viranomaisten kykyyn ylläpitää realistista ja ajankohtaista tilannekuvaa toimintaympäristön muutoksista?

 

Yhteenveto:

Tämä blogi tarkasteli Suomen turvallisuutta ja Nato-jäsenyyttä kansainvälisen järjestelmän näkökulmasta. Näkökulmaan valintaan vaikuttaa Suomen tärkein tavoite, tavoite pysyä sotilaallisen konfliktin ulkopuolella. Tällöin keskiöön nousevat konfliktien syyt ja seuraukset

On syytä muistaa, että ulkopolitiikan tavoite on aina poliittinen ja sitä voisi halutessaan koska tahanssa muuttaa Voi olla, että jokin toinen tavoite voisi olla nykyistä parempi tai huonompi. Jos tärkein tavoite olisi esim. asevarustelun estäminen, näyttäisi myös analyysikehys kovin erilaiselta.

 

Kiitos sinulle, joka luit koko blogin. Kuulen myös mielelläni palautetta.

Julkaistu 23.04.2022, Santeri Leinonen

Olen ehdolla eduskuntaan!


Seuraava teksti

Pitäisikö äänestysikärajaa laskea?


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen