Ulkopolitiikkaa 2040-luvulla

Kulunut syksy on ollut ulkopolitiikan harrastajalle poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Kesän jälkeen olemme päässeet seuraamaan ainakin hävittäjähankintoja, Venäjän ja Saksan parlamenttivaaleja sekä Ulkopoliittisen instituutin (UPI) 60-vuotisjuhlaa. Viime viikkoina pinnalla on ollut Valko-Venäjän oletettu hybridioperaatio Liettuan ja Puolan rajalla.

Yllättävä tilanne on herättänyt meissä monissa hämmennystä ja huolta. Mitkä ovat EU:n itänaapurin tavoitteet ja motiivit? Voisiko sama tapahtua myös meillä Suomessa? Ovatko viranomaiset valmiit toimimaan maahantulijoiden pysäyttämiseksi? Toisaalta tulee pitää mielessä myös valtioiden väliin joutuneiden siirtolaisten inhimillinen hätä. Kuinka heitä kohdellaan?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiivisti UPI:n juhlassa hyvin, että suhteiden hoitaminen Venäjään edellyttää dialogia, eikä tämän tarvitse tarkoittaa omien periaatteidemme hylkäämistä. Päinvastoin meillä on Suomessa hyvää kokemusta suhteiden rakentamisesta aktiivisuuden ja suorapuheisuuden varaan.

On hyvä muistaa, että ulkopolitiikan linjaukset syntyvät arjen valinnoista ja heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Kykymme reagoida nykyisiin kriiseihin on pitkällisen työn tulos, ja nyt asetettavat tavoitteet alkavat näkyä toimintaympäristössä vasta pidemmän ajan kuluttua. Vaikeimpien aikojen keskellä olisi erityisen tärkeää jättää tilaa unelmille.

Nyt 80-vuotiaiden kuntalaisten sukupolvi on syntynyt keskellä toista maailmansotaa. Heidän elinaikanaan Ranskan ja Saksan välille on syntynyt Euroopan unioni. Millaisiksi haluamme kääntää seuraavana idänsuhteet oman elämme aikana?

Ennen uusien raja-aitojen pystyttämistä onkin syytä pysähtyä linjakysymysten äärelle. Turvallisuusuhkiin tulee suhtautua vakavasti. Se tapa, jolla ratkaisemme nykypäivän haasteet, vaikuttaa eniten asemaamme tulevaisuudessa. Miltä haluamme ulkopolitiikkamme näyttävän 2040-luvulla?

Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu sekä venäjän kielen ja turvallisuuspolitiikan opiskelija Hyvinkäältä.

Julkaistu 18.12.2021, Santeri Leinonen

Pitäisikö äänestysikärajaa laskea?


Seuraava teksti

Turvallisuus - monen tekijän summa


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen