Turvallisuus - monen tekijän summa

Syksyn aikana Aamupostin palstoilla ovat puhuttaneet Afganistan ja hävittäjähanke. Kallista ostosta on kritisoitu mm. hinnan ja ympäristövaikutusten takia (AP 18.8.). Nokkelin kirjoittaja onnistui vertaamaan sitä turhana pitämäänsä siltahankkeeseen (AP 20.8.).

Me vihreät pyrimme edistämään monialaista turvallisuusajattelua. Sodan ja väkivallan ehkäisemisen lisäksi ilmastonmuutos, kyberturvallisuus, sosiaalinen epätasa-arvo ja ihmisoikeudet nousevat uudeksi osaksi kansallista turvallisuutta – perinteistä maanpuolustusta­­­ unohtamatta. Itämeren alueen turvallisuusjärjestelmä on herkkä ja edellyttää jokaisen osa-alueen tasapainoa.

Voimme määritellä turvallisuuden käsitteen päätöksenteko- ja toimintakyvyn kautta. Turvallisuusuhat ovat asioita, jotka rajoittavat kykyämme vapaaseen toimintaan. Arjessa tällaisia ovat esimerkiksi murtunut jalka tai asuntopalo, valtion tasolla vieraan vallan armeija tai taloudellinen kiristys. Puolustusvoimien keskeisimpiä tehtäviä onkin suomalaisten päätöksentekokyvyn turvaaminen ulkopuolisilta vaikutteilta. Tähän sisältyy kyky päättää ilma-, maa- ja merialueemme koskemattomuudesta.

Hävittäjähankkeen suurin kritiikki on ollut, ettei nykyajan konflikteja ole ratkaistu teknologialla tai ilma-aseella. Vertaajien olisi syytä muistaa, että Suomi vertautuu konflikteissa ennemminkin Afganistaniin kuin USA:han tai Neuvostoliittoon. En epäile pienen valtiomme puolustustahtoa, mutta kysyn, mitä 30 vuoden sissisota tekisi suomalaiselle demokratialle. Olisiko 90-luvun konfliktien tilanne eri, jos näillä mailla olisi ollut nykyaikaiset ilmavoimat?

Vaan miksi tarvitsemme 64 hävittäjää, eikö vähempi riittäisi? Tämä selviää laskutoimituksella. Kun nykyaikaisen hävittäjän toimintasäde on 800 kilometriä, edellyttää koko Suomen puolustaminen jakautumista kahteen lennostoon. Tällöin Etelä-Suomea puolustaa 32 hävittäjää. Jos näistä 1/3 on suorittamassa tehtävää, 1/3 palaamassa tehtävältä ja 1/3 kentällä huollettavana, jää ilmatilaan samanaikaisesti noin kymmenen hävittäjää eli kolmisen parvea. Kun lukija suhteuttaa laskutoimituksemme Etelä-Suomen suurten kaupunkien lukumäärään, saa myös hävittäjähankkeemme tarvitsemansa suuruusluokan.

Sodan hirveys koituu erityisesti siviilien ja nuorten miesten kohtaloksi. Rauha ja diplomatian tie edellyttää kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Muuten sopimukset muuttuvat saneluksi.

 

Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu sekä venäjän kielen ja turvallisuuspolitiikan opiskelija

Julkaistu 06.09.2021, Santeri Leinonen

Yksi kaikkien ja kaikki luonnon puolesta


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen