Luonnonsuojelu löytyy nykyisin onneksi lähes jokaisen puolueen vaaliohjelmasta. Ympäristöhuolesta on tullut yhteinen. Myös Hyvinkään valtuustossa on istunut vihreitä edustajia 80-luvulta alkaen.  Tarviseeko siis nykypäivä enää meitä vihreitä?

Kun ensimmäiset vihreät edustajat saapuivat politiikkaan villapaitoineen ja kurkkuvoileipineen neljäkymmentä vuotta sitten, herätti se monissa suurta hilpeyttä. Pienen ryhmän vaikutusmahdollisuudet olivat toki rajalliset, mutta tärkeintä oli nostaa luonnon näkökulma valtuuston keskusteluun. Nyt entisistä kukkahattutädeistä ja viherpiipertäjistä on tullut haluttu yhteistyökumppani. Ympäristöstä puhuminen on entistä helpompaa, vaikka päätettävät asiat ovat yhä vaikeampia.

Tieto ilmaston tilasta ei itsessään ole mitenkään uusi. Jo 70-luvulla pohdittiin, saattoiko sellaisessa tilanteessa ollenkaan perustaa perhettä. No, ei se muutos onneksi niin nopeasti tule, mutta on kauheaa jättää tällainen planeetta perinnöksi lapsenlapsilleen.

Tärkeintä on, että erilaiset ja eri ikäiset ihmiset toimivat yhdessä yhden luomakunnan puolesta. Työtä vielä riittää, oli kyseessä sitten lähiluonnon ja pohjaveden suojelu Sveitsin metsissä tai Hyvinkään hiilineutraaliustavoitteen edistäminen. Luonto tarvitaan edelleen kaiken päätöksenteon keskiöön. Siksi myös siitä puhuvia ihmisiä tarvitaan jokaiseen päättävään pöytään.

Kolme muskettisoturia olivat yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Toivottavasti myös hyvinkääläiset äänestävät vaalipäivänä jälleen kerran lähiluonnon, ympäristönsuojelun ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Hyvinkään vihreät nuoret ja Hyvinkään ikivihreät:

Sinikka Ala-Paavola, isoäiti, entinen kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Yrjö Ala-Paavola, isoisä, teknisen lautakunnan jäsen (vihr.)

Santeri Leinonen, lapsenlapsi, kuntavaaliehdokas (vihr., nro 311)

(Kirjoitus on julkaistu Hyvinkään paikallislehdessä Aamupostissa 2.6.2021)