Äidinkieli on ihmisoikeus

Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, missä olisit halunnut puhua, mutta vaikenit, kun et löytänyt sopivia sanoja? Tai olitko kenties keskustelussa mukana nauramassa yhteisille vitseille, mutta et aina ehtinyt saada suunvuoroa?

Pidämme kielitaitoa ja kykyä vuorovaikutukseen varsin usein itsestäänselvyytenä. Huomaamme niiden ainutlaatuisuuden vasta, kun emme saakaan vapaasti käyttää omaa äidinkieltämme ja joudumme astumaan toisen saappaisiin. Useimmissa tilanteissa yhteinen kieli kuitenkin onneksi löytyy.

Kielten tarkoitus on yhdistää, ei erottaa ihmisiä. Liian usein jaamme toisiamme eri etnisiin tai kieliryhmiin ja kadotamme kyvyn yhteistyöhön. Katsomme tuimasti, kun joku puhuu kadulla kieltä, jota emme ymmärrä. Pahimmillaan suurissa kaupungeissa lapset ovat joutuneet pelkämään oman äidinkielensä saaman kohtelun takia. Tällaisia tilanteita ei saa syntyä. Kukaan ei valitse omaa äidinkieltään, eikä puhuttu kieli itsessään tee kenestäkään hyvää tai pahaa.

Oma äidinkieli on edellytys kaikelle ajattelulle ja oppimiselle, oli vieraiden kielten taito miten hyvä tahansa. Erityisesti vähemmistökieliin ja niiden opetukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Valtakieli saa yhteiskunnalta jatkuvasti passiivista tukea: koulujen opetus ja kauppojen kyltit ovat suomeksi. Samoin kun poliisi tuo yöllä seikkailleen nuoren kotiin tai naapurin mummo leikkii lapsen kanssa hiekkalaatikolla, käydään keskustelu suomen kielellä. Muiden kielten tukeminen onkin tärkeä arvovalinta.

Jokaisen ihmisen on jokaisessa tilanteessa uskallettava ilman huolta puhua omaa kieltään Hyvinkään kaduilla ja toreilla. Positiivinen kieli-ilmapiiri on meidän jokaisen vastuulla.

Julkaistu 21.01.2021, Santeri Leinonen

Ett eget modersmål är var och ens rättighet


Seuraava teksti

Kansainvälisyys ei ole yksikielisyyttä


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen