Kansainvälisyys ei ole yksikielisyyttä

Monipuolinen kieltenopetus on Hyvinkäällä kiistaton ylpeydenaihe. Vuosikymmenien perinteet kannustavat ja mahdollistavat esimerkiksi saksan, ranskan, venäjän tai ruotsin opiskelun peruskoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen. Muualla on valitettavasti toisin. Suomalaisissa kunnissa vastaava kielitarjonta löytyy lähinnä suurista kaupungeista.

Kiristyvässä taloustilanteessa vapaaehtoinen kieltenopetus on houkutteleva säästökohde. Tämä nähtiin jo kevään 2020 budjettineuvotteluissa. Nykyisessä kieli-ilmastossa kieltenopetusta olisi kuitenkin ensisijaisen tärkeää vähentämisen sijasta lisätä entisestään. Vuosi vuodelta suomalaisten kielitaito yksipuolistuu eli niin kutsuttu kansallinen kielivaranto heikkenee. Tämä uhkaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja yhteiskuntamme mahdollisuutta saada puolueetonta tietoa ympäröivästä maailmasta.

Usein kieltenopetuksen yksipuolisuutta perustellaan englannin kielen ylivoimasuudella. Ja toden totta, englantia osaavalle englannin kieli avaakin monenlaisia ovia. Ongelmana on, että kielitaidon merkityksen voi nähdä vasta silloin, kun kieltä jo osaa ja hallitsee. Muiden kielten osaaminen ei estä englannin osaamista. Koulun tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille avaimet elämään: emmehän esimerkiksi matematiikassa, historiassa tai fysiikassakaan salli lasten luistaa läksyistä, vaikka monet pitävät niitä turhina. Meidän täytyykin varmistaa, että hyvinkääläiset koululaiset omaavat valmistuessaan muiden taitojen lisäksi myös hyvät valmiudet laajan kielitaitonsa hyödyntämiseen.

Euroopan unionin tavoite on, että jokainen kansalainen puhuisi sujuvasti kahta muuta eurooppalaista kieltä. Tämä tavoite mahdollistetaan kouluissa yksittäisten kieltenopettajien ja -oppijoiden työllä. Olemmekin osaltamme vastuussa EU-tavoitteen toteuttamisessa Hyvinkäällä. Lyhyen aikavälin tavoitteena meidän on palautettava pitkien kielten valinnat 1990-luvun tasolle, ja pidemmällä aikavälillä pyrittävä saamaan enemmistölle koululaisista kaksi pitkää A-kieltä. Yhtä tärkeää on varmistaa, ettei kielipolku katkea, kun oppilas siirtyä kouluasteelta toiselle.

Julkaistu 21.01.2021, Santeri Leinonen

Äidinkieli on ihmisoikeus


Seuraava teksti

Hyvä tulevaisuus tarjoaa toivoa ja turvaa


Edellinen teksti

Tekninen toteutus: Tommi Korpelainen

Valokuvat: Jussi Leinonen ja Iida Tukeva

© 2021 Santeri Leinonen